maanantai 16. syyskuuta 2013

Konsultaatiokäynti Mehiläisessä

Moikka, nyt ollaan jo taas pikkusen viisaampia!

Tänään oli siis mun kauan odottama konsultaatiokäynti leikkaavan lääkärin puheilla. Ensin siinä odotushuoneessa hermoillessani ja kädet hikisenä naamakirjaa räplätessä ajattelin, kuinka mua ahdistaakaan näyttää mun olemattomat tissit "tuntemattomalle" miehelle. Olen siis tavannut  lääkärin jo aiemmin viime vuonna kun esiinnyin Mehiläisen yksityistilaisuudessa soittaen pianoa ja laulaen.

Tuli mun vuoro ja astuin huoneeseen, tässä kohtaa mun kädet hikoili ja en saanut henkeä. Istahdin nojatuoliin ja hain itselleni mahdollisimman mukavan asennon. Ensin käytiin vähän potilashistoriaani läpi, edellisiä leikkauksia, mitä lääkkeitä käytän, minkä ikäisenä kuukautiseni alkoivat, pituus, paino yms. pohjustuskysymyksiä.

Sen jälkeen ei kun paita pois! Siinä seisoessani tissit paljaana, tuli todella epämukava olo, ihan vain siksi, että joutui näyttämään lääkärille juuri sen kohdan vartalostaan, mistä vähiten pitää. Musta otettiin sata eri mittaa ja lopulta olin kuulakärkikynäviivaa täynnä. Mulla on kuulemma todella lyhyt (tai siis kerkivertoa suomalaista naista lyhyempi) väli rinnan yläosasta nännin päähän, vain 15cm, kun se keskivertomitta on jotain 21cm-24cm väliltä. Lääkäri tutki vielä käsillä rintani ensin niin, että seisoin ja sitten vielä makuulla.

Mittojen ottamisen jälkeen lääkäri kysyi kokotoivettani. Sanoin jotain B:n ja C:n väliltä, mutta totesin, että ihan lääkärin suosituksen mukaan mennään, mikä on edes mahdollista, että saan toivotun lopputuloksen. Päädyttiin pyöreään, korkeaprofiiliseen, 3,1dl:een, karheaan, silikonigeelitäytteiseen implanttiin, jonka halkaisija on kuitenkin hieman pienempi. Implantti laitetaan rinnan aluspoimusta osittain ison rintalihaksen alle. Arviolta tuo päälle kolme desiä tarkoittaa mun kuppikokoni kohdalla isoa B:tä - pientä C:tä, eli juuri sen kokoista mistä haaveilinkin.

Sain kokeilla kädessäni miltä silikoni-implantti tuntuu. Ja se tuntui samalta miltä näytti. Karhennetulta melko kiinteältä geelipussilta, joita oli eri muotoisia ja kokoisia. Olin jotenkin odottanut että geeli olisi ollut vähän lötkömpää mutta kuulemma tuo materiaali mikä mulle laitetaan, ei voi alkaa vuotamaan tai revetä (niin että mössö valuisi mun elimistöön) vaikka veitsellä leikkais. Ja siitä sai jotenkin huomattavasti turvallisemman olon.

Kysyin saikun pituudesta ja se on mitä yleisimmin 3 viikkoa, jotta kudos pääsee hyvin kiinnittymään implantin pintaan ja mitä enemmän liikkuu ja höslää, sitä suurempi riski implanttien on lähteä kapseloitumaan, joka on todella ei-toivottua.

Suunniteltiin myös, että minulle leikkaus tehtaisiin propofoli-anestesialla ja paikallispuudutuspiikeillä. Eli minua ei nukutettaisi, vaan alennettaisiin tajunnantaso lääkkein. Kyseisellä anestesialla ei olla rintojen suurennusta kovin monelle Suomessa vielä tehty, mutta luotto lääkäriin on kova. Tässäkin on periaattessa vaan kyse anestesialääkärinpalkkion kiertämisestä, sillä nukutus tulee yllättävän kalliiksi.

Lopuksi sain vielä lähetteen rintakudoksen ultraääneen, koska mammografiaa näin pienirintaiselle ei voi tehdä. Ultra kutsuu mua sitten kun tietää kuinka pitkään jatkuu työt ja kun leikkausaika on lyöty lukkoon. Villinä veikkauksena leikkausajankohdalle heitän joulukuuta-tammikuuta, mutta se on vaan minun heitto. Toivottavasti kumminkin pian.

Huhheijaa, boobs, here I come!

-Jasmin

lauantai 14. syyskuuta 2013

Enää 5...4...3...2 päivää lääkärikäyntiin

Huikeeta!

Vähän tuossa pari viikkoa sitten briiffasin tästä tulevasta konsultaatiosta ja tuntui että siihen on hurjan pitkä aika. No nyt tänään, lauantaina hoksasin, että hitto, sehän on jo ylihuomenna! Joudun maanantaina ja tiistaina sumpliin miten korvaan menetetyt työtuntini, sillä omalääkärille aika myöskin maanantaina kesken duunin. Mun täytyy mennä vähän kyseleen näistä mun pigmenttihäiriöistä, mitä mullon herkillä ihoalueilla. En voi mennä leikkaukseen, ellei muu kroppa ole ensin kunnossa.

Päätin tehdä duunin kanssa niin, että meen maanantaina tuntia aiemmin ja lähden puolta tuntia myöhemmin töistä, eli teen 10h päivän ja lähden siitä suoraan konsultaatiokäynnille puoli viideksi. Ja vielä aiempaa postausta kirjottaessa oli hieman ruumiista irtaantunut olo, mutta pikkuhiljaa sielu alkaa koskettaan mun fyysistä olemusta. Oon tulossa henkisestikin eheäksi tän tapahtumaketjun myötä.

Mun tänhetkiset fiilikset on tosi hyvät, vaikka välillä tulee mietittyä päässänsä kauhuskenaariot läpi. Sain meinaan Mehiläisestä rintojen suurennusta koskevan esitteen, missä käytiin yleisellä tasolla kaikki FAQ:t läpi ja siinä oli myös lista niistä kysymyksistä mitä kannattaa omalle leikkaavalle lääkärilleen esittää. Tajusin, myös muutaman seikan omaan kehooni liittyen. Sillä ensin olin haaveillut anatomisesti muotoilluista (pisaran muotoisista) ja rintalihaksen päälle asetetuista implanteista. Luettuani lehtisen, tajusin, että minulle on vähäisen rintakudokseni takia mahdoton laittaa (jos haluaa toivotun lopputuloksen) implanttia rintalihaksen päälle (ns. jälkikivuttomammalla tavalla), joten saikun pituus on varmasti n. 2 viikkoa. Tietty osittain rintalihaksen alle laitettu implantti, jopa pyöreänä mallina näyttää luonnollisemmalta, mut olen kyllä harvinaisen tietoinen, ettei lopputulos kuitenkaan ole luonnollinen, enkä luonnollisuutta edes ole hakemassa. Miksi muuten olisin implantteihin päätynyt?!

Muutama kaveri, joille tulevasta toimenpiteestäni olen kertonut, ovat olleet täysin rinnoin(heh :P) kannustamassa, toivottamassa onnea ja muutamat jopa halunneet paranemisen jälkeen mielenkiinnosta kokeilla miltä ne kädessä tuntuu. Ja lupa on kaikille halukkaille kavereille liiennyt. Tietenkin on tämä "Jassu ootko tosissas, tajuukko mitä kaikkee siitä voi seurata, oot pinnallinen, tiiäkkö riskit, pilaat kehos"-kaverit. Mutta pääasia on se, että itse tulen olemaan tyytyväinen kehooni ja siinä vaiheessa muiden mielipiteet kaikuu mun kuuroille korville.

Mulla on uskomaton taito jakaa ihmiset kahteen kastiin pelkällä olemuksellani. Niihin, jotka rakastaa mua ja viihtyy mun seurassa ja niihin, jotka ei voi sietää. Mitään välissä olevaa harmaata no on se ihan jees-massaa ei ole tai en ainakaan ole törmännyt. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkee mä aina touhotan ympäriinsä. Tähän asti tää tissiblogi on ollut aika positiivisuuspainotteista, koska totuttelu uuteen ulkomuotoon sekä henkinen ja fyysinen kipu on vielä edessä päin.

Maanantaihin rakkaat lukijat!

-Jasmin

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Konsultaatioaika varattu, mitkä fiilikset?

Raipati rai kaikille Suomessa tehdystä kauneuskirurgisesta toimenpiteestä kiinnostuneille!

Niinkuin blogin nimestä voi päätellä, tämä on henkilökohtainen kertomukseni rintojeni suurennusleikkauksesta. Teen tästä blogista kaunistelemattoman tarinan siitä, millaiset fiilikset mulla on henkisesti ja fyysisesti kyseisestä leikkauksesta ennen sitä ja sen jälkeen. Postaan kuvia ja mahdollisesti videoita auttaakseni muita, jotka harkitsevat suurennuttaa rintansa (Suomessa). Kerron konsultaatiosta, riskeistä, kivuista, itkusta ja ilosta.

Ensin kerron vähän taustoja itsestäni, mikäli ette minua vielä tiedä. (Tutut voi skipata tämän kappaleen tai kerrata vähän ;)) Olen 24v. tamperelaistunut nainen, jolla ei ole koskaan ollut sen suurempaa ongelmaa itsetuntonsa kanssa. Olen oikeastaa ollut hyvinkin tyytyväinen ulkonäkööni aina. Olen todella hentorakenteinen; 164cm pitkä, painoa noin 49 kiloa ja rinnat kuppia A (rintaliivien mukaan), mutta pienemmät ne ehdottomasti on, sillä A-kupin rintaliivitkin jää osin tyhjiksi.

Pari vuotta sitten asia alkoi jollain tavalla vaivata, vaikka kukaan ei koskaan ole pahasti "lautuudestani" sanonut. Tuli vain sellanen fiilis, että mun kropasta puuttuu jotakin tärkeää, jokin selkeä naiseuden merkki. Päätin alkaa selailemaan blogeja, youtubea, nettiä ylipäätään löytääkseni omakohtaista kokemusta ja vähän laajempaa selittelyä leikkauksen kulusta, kustannuksista, komplikaatioista yms. tärkeistä asioista. Tällaista ei kuitenkaan kovin helpolla löytynyt. Huomasin, että kaikki kertoi vaan siitä, että "jee nyt mullon tissit ja sillee." Mitä se ketään kiinnostaa? "Joo sullon tissit, sitte?" Silloin jo päätin, että jos koskaan rintaleikkaukseen menen, teen laajan kuvauksen mitä se todellisuudessa on. Tässä on pari kuvaa musta nyt:

 Sivulta päin otettu kuva, jossa mulla toppaamattomat bikinit ja pieni pala mustaa mekkoa.
Edestä päin otettu kuva, jossa pelkät urheilurintsikat.

Eli, nyt mulle on sitten tänään varattu konsultaatioaika 16.9. klo 16.30 Mehiläiseen tänne Tampereelle. Vielä kuukausi sitten jotenkin kaikki tuntui kaukaiselta, niinkun toisessa blogissani (Piusa's life) mainitsinkin. Nyt kun aika on varattu ja se häämöttää vajaan parin viikon päästä maanantaina töiden jälkeen, mullon tosi huikee fiilis. Odotan ihan suunnattomasti lääkäriä (varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni!) Mä haluan tietää kaiken ja jakaa teidän kanssa kaiken!

Seuraava blogi tulee siis maanantaina 16.9. Pysykää kuulolla, pysykää rintsikoissanne!

Adios siihen asti! -Piusa